Hetkellinen helpotus

Vuuuh! Leppoisa olo pitkästä aikaa. Työt on loppu ja on aikaa opiskelulle ja harrastuksille. On aikaa itselle. Tuntuu että kesän ja syksynkin ajan päässä on lyönyt tyhjää ja jatkuva kumina on ollut vaivana, kun ajatukset ovat olleet stressin takia yhtä puuroa. Nyt opiskelut ovat taas aikataulussa kovan pakertamisen ansiosta ja voi hengähtää hetkeksi. Tätä olen kaivannutkin - aivolomaa. Ihan hetkeksi vain, sen verran että voi todeta oikeasti olevansa elossa: että voi tehdä niitä asioita mistä nauttii. Opiskelijan arki totta tosiaan voi olla yhtä hullunmyllyä, kun jatkuva kiire ja suorituspaineet ovat riesana. Onneksi minun oli pakko lopettaa työt. Tälläinen addiktoituva luonne kun joskus asioiden suhteen olen, en olisi välttämättä tajunnut asiaa muuten kuin vasta näin pakon edessä.

Tänään tunnilla keskustelimme siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata itsestään sanoa, kun tekee työtä ihmisten parissa. Aihe on ollut pinnalla aika ajoin koulussa ja on opettanut ajattelemaan paljon sitä, että mitä ammatillinen vastuullisuus on. Jos haluaa auttaa ihmisiä ja tehdä töitä heidän kanssaan, se ei aina ole auttamista, että kertoo itsestään kipeimmät asiat. Siinä voi joutua ja joskus joutuukin itse kohteeksi. Kaikilla meillä on kuitenkin heikot kohtamme, tiedostimme niitä tai emme. Asiaa ajatelleena olen päättänyt laittaa teorian omalta kohdaltani käytäntöön.

Toissakertaiseen ajatuksenvirtaan palatakseni haluan vielä sanoa, että tuo rykäisy avoimuudesta koskee sitten ihan vain minua ja omia tuntemuksiani avoimuudesta. Ihmettelen toki myös sitä, kuinka ihmiset ylipäätään ovat vilkkaimpia kommentoimaan kurjia asioita kuin kivoja ja iloisia juttuja. Voihan toki olla että olen nähnyt yksipuolisesti tätä nettimaailmaa ja siksi mielipiteeni on väärä. Ja totta lienee, että tämäkin on tapauskohtaista. Toivon, että kukaan ei mielipiteestäni pahastunut. Se on toki kunkin oma asia, mitä itsestään kertoo. Itse vain olen avoimuudestani saanut kärsiä ja siksi sensuroin teksteistäni arimmat jutut. Mieluummin ilmaisen itseäni vaikka maalaamalla kuin kertomalla asioita, joita joku voi käyttää minua vastaan. A.W. lauloi biisissään aika kuvaavasti... häntä lainaten ja vähän soveltaen "Minä en koskaan milloinkaan/ tule lausuntoja antamaan/ sillä tiedän mitä petollisuus on." Jos avoimuus sen sijaan auttaa, en kyseenalaista sitä. Kukin taablatkoon tyylillään.