Motivaatiosta

Motivaatio on suhteellisia... Nyt jälleen pitäisi tehdä kouluhommia, mutta sen sijaan äsken siivosin ja nyt haahuan netissä. Olen muuhun (sekundatekemiseen jälleen) motivoitunut :P . Kävin tänään morjenstamassa yhden elämänhallintaryhmän nuoria, joiden kanssa hahmoteltiin yhdessä elämää hetkisen aikaa tuossa vuoden alussa. Olin siis taannoin työharjoittelussa kyseisessä paikassa.Tänään juttelimme motivaatiosta. Aiheesta kumpusi kotimatkalla vaikka minkälaisia (h)ajatuksia, joita tähän nyt aiheesta motivoituneena puran.
(Välikommentti: heh, niin, voiko elämää tosiaan hallita… pitäisi olla tuon nimen vaikkapa Elämänhyväksymisryhmä x) sekin kuulostaisi jo paremmalta.)

Kaikille teoille elämässä on syynsä; kaikille teoille on motiivi. Miten ja miksi tehtyyn asiaan päädytään, riippuu tekijän motivaatiosta. Motivaatiota on kahdenlaista; on sisäistä (sisäsyntyistä) mielihyvää tuottavaan toimintaan liittyvää motivaatiota ja on ulkoista, normien ja tapojen ynnä muiden kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisten asioiden (lue: pakkojen) suorituskeskeistä motivaatiota.

Masentuneilla ihmisillä sisäiset motivaatiot usein ovat kadoksissa. Puhun siksi masennuksesta, sillä se on todella yleinen ja tavallinen kiusa suomalaisille. Käsittääkseni kaikilla joilla on jonkin sortin problematiikkaa elossa, masennus ilmenee jonkinlaisessa muodossa. Masentuneilla motivaatiot ovat ulkoisia, varsinkin siinä vaiheessa kun elosta tulee pakkopullaa.

Ongelmalliseksi elo menee siinä vaiheessa kun motivaatio on pelkästään ulkoista. Silloin ollaan oravanpyörävaiheessa, josta on vaikea päästä pois. Ollaan vaiheessa, jolloin elämää täytyy suorittaa eikä se tunnu miltään. Tässä kohtaa eletään vaaravyöhykkeellä: jos ihminen ei löydä sisäisiä motivaattoreita eikä jaksa suorittaa ulkoisen painostuksen alla, voi niin sanotusti tipahtaa kyydistä. Kyytiin takaisin pääseminen taas voi olla hankalaa jos ei osaa löytää itsestään kadotettua tekemisen iloa, kun ei muista miltä se tuntui. Ei muista tekemisen riemua. Ulkoisten motivaatioiden piiskaamille lisäsuorittaminen voi olla 'se viimeinen pisara'. Monasti unohdetaan, että motivaation tulee olla sisäistä, jotta elämä ja asioiden tekeminen olisi mielekästä. Unohdetaan, että asioita voi tehdä, koska ne tuntuvat hyvältä tai että niiden avulla voi saada iloa itselleen.

Kovasti ihmettelen sitä, että niinkin yksilön hyvinvointia huomioiva yhteiskunta kuin Suomi, tuntuu olevan paikka jossa ei saa nauttia elämästään, vaan asioita tulee suorittaa, koska niin kuuluu tehdä. Miten tuota lausetta kuuleekin niin usein? Milloin meistä on tullut näin mekaanisia?! Unohdetaan, että ulkoiset motivaattorit voisi sisäistää perustelemalla ne mielekkäästi. Minusta on tärkeää aina selventää itselleen se, mitä iloa pakkopullan suorittamisesta on ja mitä itselle mukavia asioita niihin liittyy. Sopiva määrä itsekkyyttä on jossain määrin kuitenkin kovin tervettä ja ehdoton edellytys mielekkääseen eloon.

Mielestäni ulkoinen motivaatio voi parhaassa (sanan neg. merkityksessä) tapauksessa tappaa sisäisen motivaation. Lempeä pakottaminen tai 'terve' persiille potkiminen voivat ennemmin taannuttaa ihmisen tahtoa tehdä asioita, kuin ohjata ihmistä kohti omatoimisuutta. Motivaatiota kun ei vaan tyrkätä toiseen ihmiseen (tuskallisen ja syyllisen olon kylläkin, jos alkaa pakkomotivoimaan) mutta sen sijaan ihmistä voi kannustaa ja innostaa motivaattoreiden löytämisessä. Siinä on ilon avain.

Joskus motivaatiota on ja toisinaan sitä ei ole - se kuuluu elämään. Aina ei voi tekemässä asioita sata lasissa - joskus elämä voi olla aikalailla pelkkää tyylipuhdasta suorittamista, kun haluaa selvitä kiperistä kohdista mutta into ei riitä. Hyvä niinkin, hetkellisesti. Koskaan ei silti pitäisi kokonaan turvautua selittelemään tekemisiään pelkästään sillä, että niin kuuluu tehdä. Iuh. Ahdistava tapa ajatella :/ Todellakin. Eihän kukaan meistä kuitenkaan mikään robotti ole. Ja silti niin moni meistä elää niin ja siltikin moni perustelee elämänsä juuri niillä sanoilla!

Aika pelottavaa. Eihän me eletä ulkoisten motivaatioiden maassa, eihän?

Se nyt on vaan sale että sisäisellä porskuttelee komeimmin :) Muistin sen taas tänään. Motiivejaan on hyvä miettiä.