Kaamoskoomailijan ajatuksia

Ja kävipä sitten niin hassusti, että kaksi viikkoa sitten koneesta loppui virusturva netin matosia ja muita hirveliöitä vastaan. En ole hörhöillyt netissä siis kahteen viikkoon! Yhdessä vaiheessa uskoin jo etten pysty elämään ilman tätä sähköistä tiedon valtakuntaa. Minullakin on siis toivoa "oikean elämän" elämisessä! Olen harjoitellut sitä Ruusuni kanssa :D Ruusumies osoittaa olevansa aina vaan enemmän tykkäämisen ja arvostamisen arvoinen. Kukaan mies ei ole kohdellut minua koskaan ( "sammakosta" huolimatta) niin hyvin. Ja mies todella osoittaa sen että tykkää. Hämmentävää. On ihan oikeestikin sellanen olo että hän tykkää minusta - HUI! Ja minä tykkään hänestä. Thiiiiii xP

Ensimmäisen poikaystävän kohdalla kaikki oli niin toisin, niin päin *** kuin voi ja olla. Mietin asiaa, että miksi nainen erehtyy olemaan sellaisen miehen kanssa, joka vain tekee pahaa ja satuttaa. Ensimmäinen looginen selitys sille on se, että nainen erehtyy ottamaan itselleen isänsä kaltaisen miehen. Sikäli jos isä nyt sattuikin olemaan sekopää, niin kyllä täytyy myöntää että tämä piti paikkansa ensimmäisen poikaystävän kohdalla. Sekopää sekin oli. Miten sitä antoikin toisen kohdella itseään niin huonosti ja alentavasti!? Koska oli niin tottunut siihen? Iiiik.
Toinen selittävä asia on se että perheissä jossa esiintyy mielentilasekoilua tai päihteiden käyttöä, lapset eivät opi erottamaan sääliä rakkaudesta. Eksäni oli/on säälittävä ja minä leikin sisarhentovalkoista, joka yritti pelastaa hänet. Mehtäänhän sekin meni, koko yritys, mutta taisin sen selkkauksen ansiosta silti oppia ajattelemaan itse ja ottamaan vastuuta pöllöilyistäni häpeän avustamana. Kiitos siis häpeälle, tuolle jalolle ja korvaamattoman kamalalle tunteelle.

Eilen oli CMX:n keikka. Nam. Juu, pesunkestävä fani olen, aina ja aina enemmän. Tykkään bändistä niin paljon, että tykkään myös kaikista niistä ihmisistä suunnattomasti ketkä tykkäävät bändistä. Eli toisin sanoen oli hauskaa mennä vaikkapa baaritiskille tilaamaan juomaa taikka pomppia tuolilla (että näkisi bändin paremmin lavalle) kun aina sai höpötellä toisen fanin kanssa vieressä (kuka ikinä sitten aina sattui olemaankaan) kuinka tärkeää taiteellista tuotosta bändi tekikään ja ottaa tukea jos alkoi horjuttamaan. Siellä ollaan jotenkin niin yhteenkuuluvia että! Ja ilmassa leijui ihana Eros :)

Keikalla tapasin myös ystäväni kautta erään sinitukkaisen taiteilijan. Sinitukkainen oli täynnä energiaa ja paljon sanottavaa. Kerrassaan hiano tyyppi, mutta niin pursuavan täynnä ajatuksia ja totuuksia, että välillä pelotti ettei mies repeäsin liitoksistaan pitkin seiniä. Hän oli sellaista samanlaista värinää oli kuin juuri purkautuva tulivuori. Mahtava tyyppi siis, toivottavasti hän saa kanavoitua itsensä tehokkaasti, sillä sitten me kuulemme hänestä vielä paljon ;) Tästä tapaamisesta virisi paljon ajatuksia.

Se on mielenkiintoista miten ihmiset ylipäätään pukeutumisellaan ja asenteellaan vietittävät asioita ympärilleen, jotta saisivat oikeutuksen olla itsejään. Joskus teininä olin aika lailla sekoitus ties mitä tyylejä ja vaikutteita - en missään nimessä halunnut olla "samanlainen" tai "normaali". Se olisi ollut mielestäni henkinen kuolema ja nöyryytyksistä suurin. Se pelotti, että kukaan ei näkisi minua sellaisena kuin olen, joten piti olla vielä vähän enemmän ja sittenkään en saanut näytettyä itsestäni kaikkea. Se oli kovin ristiriitaista olemista. Oli jatkuvasti sellainen olo, että vihaa maailmaa, koska muut eivät tajua totuutta.

Sittemmin sitä on tullut nöyremmäksi tämänkin asian suhteen - miten voisin väittää että edes minä tajuaisin... Totuuksia on niin monta kuin on tulkitsijoita. Kun näkee ihmisiä, ketkä toitottavat naama punaisena maailman vääryyttä ja ihmisten sokeutta fanaattisesti, kysyy vaan itseltään, että miksi omaa sisäistä sotaansa käyvät ihmiset sekoittavat kaike muunkin maailman taistoonsa? Olisi paljon rauhallisempaa tällä maankamaralla eläminen, kun jokainen meistä yrittäisi käydä sisäiset sotansa itse, vetämättä muita osapuolia taisteluunsa. Neuvoa ja tukea voi aina toki kysyä, mutta se että alkaa levittämään sotaansa muihin, alkaa julistamaan omaa totuuttaan ainoaksi oikeaksi totuudeksi, se on väärin. Jotta tekstiin tulisi jotain konkreettista pointtia niin asiaa voisi tutkiskella esimerkiksi Hitlerin kautta. Sodat tulee käydä yksilön itsessään, rauha on tarkoitettu jaettavaksi. Hitlerkään ei tajunnut, että se kaikki "vääryys" oli hänen omaa tulkintaansa, hänen omaa sotaansa. Suuri Harmi.

Joo'o. Että simmosta. Paljon ois vielä sanottavaa kaikesta, mutta palaan taas joskus myöhemmin lisäilemään matskua, sillä on velvollisuuksia taas tiedossa. Buhuu... Yhden lisäyksen silti vielä ymppään, ennen mun katoan kirjoittamisen pakolliseen maailmaan... (Ks. yllä)